TURHA PELÄTÄ VALESOKKELITALOA
1960–80-lukujen arkkitehtuurissa oli muotia hakea esteetöntä ja suoraa yhteyttä huonetiloista pihamaalle, joten rivi- ja omakotitalot perustettiin matalalle. Korkeita kivijalkoja ja taloon nousevia rappusia vältettiin, näiden sijaan lattian pinta laskettiin maan pinnan tasolle.
Tuon aikakauden taloissa on usein valesokkeli. Ulkoseinän kantava rakenne lähtee lähes ulkopuolisen maanpinnan tasosta, joskus jopa sen alapuolelta, ja maanvaraisissa rakenteissa ei ole vedeneristystä. Rakennuksissa on usein tiiliverhoilu, ja rakennus on puurunkoinen. Valesokkeli -nimitys kuvaa talon rakennetta, sillä ulkoverhous alkaa noin 30 sentin korkeudelta maan pinnasta. Tämä luo mielikuvan, että myös lattiapinta olisi tuolla korkeudella.
Valesokkelien riskit tunnetaan. Seinän puurungon ja lämmöneristeiden alimmat osat ovat alttiina kosteudelle. Rasitusta lisää se, että vuosien mittaan maanpinta korottuu ja muovautuu, ja istutukset talon seinien vieressä kasvavat tiheiksi.
Usein ongelmia ei olekaan.
Kosteusvauriot saavat paljon huomiota, mutta vähemmälle huomiolle jää, että useissa tapauksissa valesokkeli ei ole aiheuttanut ongelmia. Jos esimerkiksi talo on rakennettu hyvin läpäisevälle maalle, maanpinnan taso oikeaoppisesti viettää rakennuksesta poispäin ja kattovedet on johdettu pois seinän vierestä, rakenteet ovat todennäköisesti pysyneet kuivina läpi vuosikymmenten.
Valesokkelitaloista varoitellaan, ja pelko on viety mielestäni äärimmäisyyteen. 1960–80-lukujen taloja ei pidä tyrmätä, talot itsessään ovat usein mukavia ja valoisia, ja huonetilat toimiviksi suunniteltuja.
Parempi siis tutkia ja selvittää kuin pelätä.
Mitä sitten on tehtävissä? Ensinnäkin seinän rakenteiden alaosan kosteus voidaan mitata kosteusmittarilla ilman, että rakenteita tarvitsee purkaa. Toiseksi, rakennus on mahdollista salaojittaa ja samalla asentaa rakennuksen ympärille patolevyt eristämään kosteuden rakenteista. Itse rakennukselle voidaan tehdä kengitys, jossa alimmat ja kosteudelle alttiit rakennusosat korvataan harkoilla tai metallikengillä. Kattovedet on syytä johtaa riittävän kauas sokkelista pitkillä loiskekouruilla tai sadevesiviemäreillä.
Remontin yhteydessä on hyvä muokata myös pihaa, sillä ajan mittaan maanpinta voi korottua, ja kenties tasaiseksi perustettu nurmi alkaa viettää rakennukseen päin. Maastoa muotoillaan niin, että vesi ohjautuu rakennuksesta poispäin ja samalla tiheät istutukset siirretään pois seinän vierestä.
<Edellinen blogi Seuraava blogi >